Kuusivuotisia kansakouluja alettiin perustaa jo vuoden 1866 kansakouluasetuksen myötä. Oppivelvollisuus säädettiin vuonna 1921. Kaikille pakollisen kuusivuotisen kansakoulun jälkeen oli mahdollista hakea maksullisiin oppikouluihin, joista osa oli yhteiskouluja jo 1800-luvulla. Yleinen lukutaito (99 % kansasta osaa lukea) oli saavutettu 1800‒1900-lukujen vaihteessa. Neli-viisivuotiset opettajaseminaarit olivat korkealuokkaisia opettajanvalmistuslaitoksia.